Jos haluan muuttaa maailmaa,
on ensin muutettava maani.
Jos haluan muuttaa maatani,
on ensin muutettava kotipaikkakuntani.
Jos haluan muuttaa kotipaikkakuntaani,
on ensin muutettava lähiympäristöni.
Jos haluan muuttaa lähiympäristöäni,
on ensin muutettava perheeni.
Jos haluan muuttaa perhettäni,
on ensin muutettava itseni.
                                           Jos haluan muuttaa itseäni,
                                           on ensin opittava tuntemaan itseni.
                                            - Mukaelma vanhasta kiinalaisesta 'viisaudesta'

Hyvin monet havahtumisen hetkeni liittyvät lukemiini kirjoihin. Se lienee keskeinen syy siihen, miksi en ole ollut innostunut konmarittamisen ideasta. Yksi rakkaimmista kirjoistani on Nina Berberovan upea elämäkerrasta ”Kursivointi minun”, jossa hän kertoo myös kermakannuun pudonneiden sammakoiden tarinan.​
                                              
Nina Berberovan vuonna 1989 julkaistun kirjan lukemisestani on kulunut jo vuosikymmeniä. On aika lukea se uudelleen. Erityisesti minua puhuttelevat nämä takakannessakin kerrotut asiat: ”Luonteeltaan itsenäisenä hän on irtautunut sovinnaisista sukupuolirooleista. Hän kuvaa itseään virtaavaksi joeksi pikemminkin kuin kallioksi. Hänen elämänsä keskipisteenä ei voisi olla yksi ihminen.” Poikkeuksellinen elämäkerta kaiken kaikkiaan.

Kermakannuun pudonneiden sammakoiden tarinan Nina kuuli kanssamatkustajaltaan laivan kannella matkalla Yhdysvaltoihin, jonne hän lähti englantia taitamattomana emigranttina maailmansodan jälkeen. Hyppivä sammakko on hyvä metafora Ninan persoonalle. Hän ei pelastanut vain itseään, vaan myös muita.

Olen miettinyt sammakkotarinaan jatkoa. Yksi ehdotukseni on tämä. Juuri kun sammakot luulivat pelastuneensa hyppiessään voinokareen päällä, iso käsi kaasi kannuun valtavan määrän lisää kermaa. Muutamat muut sammakot huomasivat kannuun pudonneiden hädän ja tulivat avuksi. Yhdessä sammakot jatkoivat hyppimistä voimiensa mukaan. Ennen pitkää ne hyppivät entistä isomman voinokareen päällä.
​
Tarinan voisi taas lopettaa, mutta entä jos sammakot innostuivat tästä kokemuksestaan niin paljon, että alkoivat hyppiä yhä uusiin kermakannuihin välittämättä siitä, miten paljon kermaa oli? Mitä silloin tapahtui? Taidan olla itsekin tuollainen sammakko, joka jatkaa kermakannuihin hyppäämistä riskeistä huolimatta. Erityisesti heikko mielenrauhan tarpeeni ja vahva uteliaisuusmotiivini saattavat olla syynä tähän…

”Eikö ole outoa, että kuljemme halki elämämme kuin unessa?” ihmettelee Peggy Guggenheim elämästään tehdyssä filmissä, jonka alkuperäiset haastattelut löytyivät sattumalta filmin tekemisen aikaan (esitys TV1:ssä 29.9.18). Minua hämmästytti hänen syvällinen havaintonsa erityisesti siksi, että ajatus on sama kuin filosofi Yrjö Kallisella. Kallinen oli sitä mieltä, että suuren osan elämäämme elämme kuin unessa, josta silloin tällöin heräämme. Hän julkaisi tästä kertovan kirjankin, joka koostuu hänen puheistaan AA-kerhon tilaisuuksissa. Heräämiset tai havahtumiset, mitä sanaa itse kukin haluaa käyttää, voivat olla syy siihen, miksi usein aikanaan ikävältä tuntunut tapahtuma saattaa jälkeenpäin tuntua kokemukselta, jota ei haluaisi antaa pois. Tällaisia havahtumisen hetkiä voi ajatella käännekohtina, joissa samalla näkökulma vaihtuu. 
Omia havahtumisiani pohtiessani tulee mieleen lukuisia tai lukemattomia, miten sen nyt ottaa. Siksi päätin aloittaa viimeisimmistä ja pohtia sen jälkeen aiemmin sattuneita. Yksi tärkeistä havahtumisistani oli se, kun sain kesän 2018 alussa lupauksen suomentamani Steven Reissin kirjan ”Reiss Motivation Profile® - Mikä sinua motivoi” julkaisemisesta. Julkaisu tapahtuikin suunnitelman mukaisesti 28.9.2018, jolloin kirja julkaistiin Suomen Motivaatiotalon kustantamana (www.motivaatiotalo.fi). Tämä oli ollut yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein, tavoitteeni jo useamman vuoden ajan. ”Mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria”, totesi Kurt Lewin aikoinaan. Olen hänen kanssaan ehdottomasti samaa mieltä.
Minua motivaatioteoriasta kertovan kirjan julkaisu suomeksi innostaa ja inspiroi nyt RMP:n hyödyntämistarinoiden keräämiseen ja näistä tarinoista kertovan kirjan julkaisemiseen. Tuo tavoite tuntuu mahdolliselta saavuttaa piankin. 

​
​Kuten Reissin motivaatioteoriakirjan suomennoksen julkaisukuntoon saaminen, myös Reissin teorian hyödyntämiskokemuksista kertovan kirjan tekeminen yhdessä muiden kiinnostuneiden kanssa tyydyttää erityisesti vahvaa uteliaisuusmotiiviani ja heikkoa riippumattomuusmotiiviani (=. vahvaa keskinäisriippuvuuttani). Siksi ne herättävät minussa sisäistä iloa.
​
Mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria. – Kurt Lewin
Mitä enemmän olen Steven Reissin motivaatioteoriaan perehtynyt, sitä enemmän olen oppinut tätä teoriaa arvostamaan pystyessäni soveltamaan sitä - tosin hitaammin kuin olin kuvitellut - omaan käyttäytymiseeni, vuorovaikutukseeni muiden kanssa ja myös muiden käyttäytymisen ymmärtämiseen aiempaa paremmin.